Raatimiehenkatu 22, 53100 Lappeenranta
Puh. 010 420 8200
info@virike.fi
Liikettä läpi elämän

Vain elämää

2.10.2018


Syksyn Vain elämää-televisiosarjassa Ellinoora lauloi ”Me ei olla aina 20-vuotiaita...” Niinpä, ei olla aina 35-vuotiaita, 50-vuotiaita, 60-vuotiaitakaan. Päivä kerralllaan kuljemme kohti aikaa, jolloin huomaammekin olevamme 75-85-95-vuotiaita. Aikaa, jolloin kynnykset ovat muuttuneet jälleen haasteiksi askelten tiellä, sormet tuntuvat kömpelöiltä nakkimakkaroilta kaupan kassajonossa kolikoita etsiessä, ihmiset ympärillämme ovat omituisesti alkaneet puhua kovin hiljaisella äänellä, sanomalehden ja television teksti näyttää silmissämme lukukelvottomalta söhröltä. Aikaa, jolloin koti voi olla kovin hiljainen paikka, jossa ajatus kulkee yhä useammin menneessä elämässä ja ehkä jossain vaiheessa nykyhetki väistyy vähän kerrassaan lapsuuden muistojen tieltä tavoittamattomiin.

 

 

Mitä silloin toivoisin luokseni tulevilta läheisiltäni, ystäviltäni, hoitajiltani? Tätä pohdin usein, kun menen ikääntyneen, usein myös muistisairaan asiakkaan luo koti- tai hoivakotikäynnille. Toivoisinko tuulahdusta ulkomaailmasta, joka kiinnittää minua yhä ympäristööni, ihmisten joukkoon, yhteiskuntaan? Vai toivoisinko vain helpotusta niin työläiksi muuttuneisiin arkipuuhiini? Toivoisinko, että joku kysyisi, mitä minulle oikeasti kuuluu, mikä mieltä painaa, mikä ilahduttaa? Vai toivoisinko, että joku auttaisi minua kulkemaan ajatuksissani siihen menneeseen elämääni, joka on minulle niin turvallisen todellista, kun nykypäivä on vain kasa palasia, joista en enää ehjää saa? Toivoisinko ymmärrystä, että joskus vähemmän on enemmän?

 

Ainakaan en toivoisi olevani pelkkä taakka ja rasite, toimenpiteen kohde, toteutunut tai toteutumaton kuntoutussuunnitelma, se viikon viimeisillä voimilla puserrettu työrupeama, tulos yrityksen kuukausitilityksessä tai kuluerä budjetissa. Näitäkin varmasti olen, mutta ennen kaikkea olen ihminen, joka toivoo ja tarvitsee toisen ihmisen arvostavaa katsetta, huomiota, kannustusta, kosketusta, kiireetöntä hetkeä toisen, vertaiseni kanssa.

 

Joku muistisairas on joskus huokaissut ääneen: ”Kun olis elämää, eikä vain olemaa!” Niin, elämää.

 

 

Blogitekstin kirjoittaja on Fysioterapia Virikkeen Heli:

 

Heli Eklund

fysioterapeutti, lymfaterapeutti

Geriatrinen erityisosaaja

TunteVa-hoitaja (muistisairaan hoitotyö)